Vuoden 2024 Helsingin Lääkäripäivillä Suomen elämäntapalääketieteen yhdistys (FALM) sai mahdollisuuden levittää uusinta tietoutta elämäntapojen vaikutuksista sairauksiin ja niiden ennaltaehkäisyyn teemalla ”Elämäntapalääketiede Suomen terveydenhuollon palveluksessa ”. Paikan päällä luentoja oli seuraamassa kolmisenkymmentä ihmistä. Tieto tavoitti kuitenkin enemmän ihmisiä, koska luentoja oli mahdollisuus seurata myös etäyhteyden päässä ja jälkikäteenkin parin viikon ajan. Samalla levitettiin tietoutta yhdistyksen olemassaolosta ja sen tarjoamista palveluista/materiaaleista elämäntapalääketieteen saralla. Yleisölle oli tarjolla uusia monivärisiä esitteitä kokokasvisruoasta ja muista tervehdyttävistä elämäntavoista. Luentokokonaisuus oli korkeatasoinen ja sisälsi tärkeää oppia kaikille lääkäreille – loppuvaiheessa virisikin keskustelua siitä, miksi ei lääkäreille ole näitä asioita opetettu aikaisemmin.
Luentokokonaisuuden avasi yhdistyksen puheenjohtaja, kardiologi Outi Haggren. Hän kertoi, että elämäntapalääketieteen yhdistys perustettiin Suomeen vuonna 2022 ja että se on American College of Lifestyle Medicine -järjestön alajärjestö. Amerikkalainen kattojärjestö perustettiin jo vuonna 2004. Suomen järjestöön kuuluu tällä hetkellä 131 jäsentä, joista lääkärijäseniä on 53. Outi kertoi myös mahdollisuudesta osallistua alan kongresseihin: toukokuussa Mikkelissä tai lokakuussa Orlandossa. Hän kertoi myös mahdollisuudesta liittyä FALMin jäseneksi.
Terveydenhuollon erikoislääkäri, LT Pekka Aroviita aloitti kertomalla siitä, mitä elämäntapalääketiede on . Elämäntapalääketieteessä tuetaan elimistön omia paranemisprosesseja vaikuttamalla ihmisten arkisiin tapoihin ja tottumuksiin. Monet tavat vaikuttavat elimistön toimintaan biologisesti, mitä kautta voidaan vaikuttaa sairauksien syntyyn tai jopa niistä parantumiseen. Näyttöön perustuva elämäntapalääketiede on lääketieteen osa-alue, jonka menetelmiä toteutetaan yhdessä potilaan kanssa ja jolla pyritään vaikuttamaan sairauksien juurisyihin.
Elämäntapalääketieteessä käytetään sellaisia interventioita, joiden on todettu parantavan potilaan hyvinvointia, elämänlaatua ja elinikää. Tutkimustietoa asiasta on pitkältä ajalta, ja tuloksia karttuu koko ajan lisää. Elämäntapalääketieteessä terapeuttisia elämäntapainterventioita käytetään ensisijaisena hoitomuotona ammattilaisen ohjauksessa. Tarpeen mukaan käytetään lääkehoitoa hoitosuositusten mukaan.
Elämäntapalääketieteen kuusi pilaria, jotka ovat olennaisia terveyden kannalta, ovat terveellinen ravitsemus, riittävä fyysinen aktiivisuus, palauttava uni, stressin käsittelytaidot, päihteiden välttäminen ja palkitsevat sosiaaliset suhteet. Korkea verenpaine, lihavuus, korkea verensokeri, tupakointi, päihteet, ravinnon runsas suolan määrä sekä vähäinen määrä vihanneksia ja hedelmiä ovat kuolemien johtavia riskitekijöitä, ja näihin voidaan juuri vaikuttaa elintavoilla. Elintavat vaikuttavat monissa tapauksissa myös siihen, tulevatko perimämme sairausgeenit esille. Suositeltavassa ruokavaliossa käytetään pääasiallisina proteiininlähteinä palkokasveja yhdessä kokojyväviljan kanssa ja mahdollisimman vähän prosessoituja ruoka-aineita, rasvoja ja eläinperäisiä tuotteita. Koska interventio vaatii toteutuakseen potilaan oman aktiivisuuden ja toiminnan, valmentava tukeminen on elämäntapalääketieteessä olennaista. Myös ”Culinary Medicine” on tärkeä käsite tässä yhteydessä tottumusten muuttamisessa. Hyvien elämäntapamuutosten toteuttaminen vähentää ja siirtää sairauksien hoitotarvetta.
Helsingin yliopiston terveydenhuollon professori, ylilääkäri Kristiina Patja pohti elämäntapalääketieteen roolia luonnon ja talouden kestävyyden kannalta. Ihmisen terveyttä ei voida ajatella ilman, että huomioidaan luonnon kantokyky. Terveydenhuollon tulee olla kestävää ja taloudellista sekä yksilön, yhteisön että luonnon kannalta. On mietittävä työn fokusta ja tehtävä oikein suunnattua vaikuttavaa työtä. Yli puolet sairauksista johtuu elämäntapavalinnoista. Suomessa ei ole panostettu käytännön elämäntapamuutosten tukemiseen, vaikka tutkimustietoa on ollut jo pitkään. Sen inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia ei seurata. Yhdysvalloissa osa terveyspalveluyrityksistä edellyttää, että sydäninfarktipotilaalle on tarjolla intensiivinen elämäntapavalmennus. Näin säästyy rahaa ja syntyy hyvinvointia potilaalle. Myös Suomessa on vuosia sitten tehty tietyillä potilasryhmillä elintapainterventiotutkimuksia, joiden perusteella voidaan laskea, että jos näitä olisi viety käytäntöön, olisi säästetty runsaasti resursseja.
Kasvispainotteisen ruokavalion edullisuus terveyden kannalta on todettu monissa tutkimuksissa, ja näyttö eläinrasvojen haitallisuudesta on vahva. Vuosittain 7,8 miljoonaa kuolemaa liittyy kasvisköyhään ravitsemukseen. Maailman ravintotuotannon päästöistä 57 % syntyy eläinperäisen ravinnon tuotannosta mukaan lukien rehunkasvatus. Kasvisruoka on ilmaston kannalta parempi vaihtoehto. Ilmastonmuutoksen ratkaisu vaatii muutoksia ruokatuotantoon. Laajemmat muutokset väestön elintavoissa vaativat isompia yhteiskunnallisia muutoksia, esim. sokeriveroa. Muutoksia väestön elämäntapoihin on pystytty toteuttamaan aikaisempinakin vuosikymmeninä. Lääketieteellä on tässä muutoksessa oma osansa. Muutos voi syntyä antamalla tietoa ja taitoa mutta etenkin mahdollistamalla ja antamalla parempia vaihtoehtoja, käytännön tukea ja ohjausta. Se ei synny mustavalkoisella joko tai -asetelmalla. Vaikka päättäjillä on tuntunut olevan kiinnostusta ja haluakin muutokseen, Kristiina Patjan mukaan esteeksi on noussut terveydenhuollon kyvyttömyys toimeenpanna muutoksia kattavasti, joka ainakin osittain johtuu terveydenhuollon monikanavarahoituksesta. Muutos vaatisi poliittista tahtoa.
Etelä-Savon hyvinvointialueen koulutusylilääkäri, diabeteslääkäri Ville Miettinen haastoi kuulijoita pohtimaan tyypin 2 diabeteksen ja insuliiniresistenssin juurisyitä. Elämäntapojen teho diabeteksen ehkäisyssä jo tunnetaan, riittävän tehokkaalla interventiolla on kuitenkin tehoa myös diabeteksen hoitokeinona ja mahdollisuus jopa tyypin 2 diabeteksen remissioon.
Solujen sisäiset rasvakertymät (”intramyosellulaariset lipidit”) yhdessä matala-asteisen tulehduksen kanssa saavat aikaan insuliiniresistenssiksi kutsutun tilan, jossa insuliinin vaikutus sen kohdekudoksissa on heikentynyt. Glukoosi ei pääse solujen sisälle hyötykäyttöön, vaan se jää verenkiertoon näkyen haitallisen korkeina verensokeritasoina. Tämän tilan syntymiseen vaikuttavat keskeisesti elintavat, erityisesti ruokavalio, liikunta sekä painonhallinta.
Ville esitteli osuudessaan muutamia asiaan liittyviä tutkimuksia ja katsauksia. Eräässä tutkimuksessa, jossa verrattiin Amerikan diabetesyhdistyksen suosittelemaa ruokavaliota vähärasvaiseen kasvisruokavalioon, kasvisruokavaliolla saatiin selkeästi parempia tuloksia: Lääkkeitä pystyttiin vähentämään enemmän, vaikutus sokeriin ja rasva- arvoihin oli suurempi ja myös painon lasku oli suurempaa kuuden kuukauden seurannassa. Painonlasku oli kasvisruokaan randomoidussa joukossa -6,5 kg, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin nyt suosiossa olevilla suolistohormonilääkkeillä. Tässä ja muissakin tutkimuksissa on osoitettu, että kokokasvisruokavalio (kokaru) johti siihen, että tapahtuu painonlaskua ilman, että ruoan annoskokoja tai kalorimääriä jouduttiin rajoittamaan.
ACLM:n kokoama arvovaltainen asiantuntijaryhmä (edustus mm. endokrinologiyhdistyksistä AACE ja ES sekä ravitsemusterapeuttien AND:sta) laati 5/2022 julkaistun konsensuslausuman, jonka mukaan kokokasvisruokavalio on paras ruokavalio, kun pyritään tyypin 2 diabeteksen remissioon. Muita tutkittuja reittejä remissioon ovat vähintään 10–15 %:n painonlasku, keinoina esim. korvausdieetit, lihavuusleikkaus ja mahdollisesti intermittoiva paasto. Saavutetun tuloksen ylläpitämiseksi kaikki nämäkin reitit vaativat jatkokseen pysyvän elintapa- ja ruokavaliomuutoksen. Remissiomahdollisuus on suurimmillaan diabeteksen varhaisvaiheessa, ja erityisesti siinä vaiheessa kannattaa pyrkiä tukemaan tehokasta kokonaisvaltaista elämäntapamuutosta. Keinoista on apua myöhemminkin. Ville kertoi esimerkin potilaasta, jolla oli jo pitkälle kehittynyt diabetes komplikaatioineen ja jonka kohdalla lääkehoidon keinot olivat jo maksimaalisesti käytössä. Hänen kohdallaan kokokasvisruokavalio sai lyhyessä ajassa paljon positiivisia muutoksia aikaan: mm. verenpaine, lipidit, sokeritasapaino ja munuaistoiminta paranivat. Luento vakuutti siitä, että diabetesta sairastaville kannattaa kertoa elintapahoidon, mukaan lukien kokokasvisruoan, tehosta missä tahansa diabeteksen vaiheessa. Heillä on oikeus kuulla myös tästä vaihtoehdosta.
Seuraavaksi saimme kuulla tutkijalääkäri, LT Miina Öhmanin luennon siitä, minkälaisia mekanismeja on elimistön kroonisen matala-asteisen tulehdustilan taustalla. Kroonisen inflammaation on todettu liittyvän monen sairaustilan syntyyn, ml. sydän- ja verisuonitaudit, suolistosairaudet, autoimmuunisairaudet, syövät ja masennus. Luonnossa elävillä metsästäjäkeräilijöillä ei ole todettu tällaista kroonista matala-asteista inflammaatiota, vaikka he altistuvat luonnossa monille mikrobeille. Inflammaatiota kuvaava herkkä CRP (hs-CRP) -verikokeen on todettu ennustavan sydän- ja verisuonitautikohtausta jopa paremmin kuin veren rasva-arvojen. Liikunnan puute, stressi, huonolaatuinen ruoka, epäsäännöllinen vuorokausirytmi, myrkyt, lihavuus ja etenkin sisäelinrasva ovat inflammaatiota lisääviä tekijöitä.
Kuulimme, että inflammaation syntymiseen solutasolla liittyvät mm. liian suureksi kasvaneet rasvasolut ja suoliston läpäisevyyden nousu. Liian suureksi kasvavat rasvasolut kärsivät hapenpuutteesta ja kuolevat, ja solujäte houkuttelee paikalle tulehdussolut. Suoliston läpäisevyyden lisääntyminen mahdollistaa elimistölle vieraiden aineiden, kuten bakteerien lipopolysakkaridien (LPS), pääsyn verenkiertoon ja aiheuttaa siten tulehdusta. Suoliston läpäisevyyttä lisääviä haitallisia asioita ovat kova rasva, lisätty sokeri ja erityisesti fruktoosi kuiduttomista lähteistä, ultraprosessoitu ruoka (emulgointiaineet, keinotekoiset makeutusaineet jne.), lääkkeet ja myrkyt (ml. alkoholi), stressi, unen puute ja epäsäännöllinen vuorokausirytmi. Inflammaatio on haitallista koko elimistölle ja vaikuttaa paitsi sydäntautien myös esimerkiksi autoimmuunitautien, diabeteksen ja Alzheimerin taudin syntyyn.
Miten inflammaatiota sitten voi hoitaa? Kallista reumasairauteen käytettävää lääkettä on tutkittu ja se on todettu tehokkaaksi tulehduksen sammuttajaksi, mutta se on kallis ja sillä voi olla rajuja sivuvaikutuksia. Toinen vaihtoehto on hoitaa inflammaatiota elämäntapamuutoksilla ja etenkin prosessoimattomalla kokokasvisruoalla. On todettu, että inflammaatiota kuvaava hs-CRP laskee jo viikossa, kun ruokavalio muutetaan kasvisruokavalioksi. Hedelmien ja kasvisten antioksidanteilla ja erityisesti kuiduilla on tässä merkittävä osa, koska ne tukevat suoliston epiteelisolujen liitoksia ja limakerrosta ja siten vähentävät suolen läpäisevyyttä. Kaikki elämäntapalääketieteen kuusi osa-aluetta vaikuttavat inflammaatiota laskevasti ja tukevat synergisesti tulehdustilan korjaantumista.
Sepelvaltimotauti elämäntapalääketieteen näkökulmasta oli seuraavaksi aiheena, kun kardiologi Outi Haggren kertoi miltei mykistävistä amerikkalaisten lääkärien tutkimustuloksista. On tiedetty jo kauan, että sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ovat mm. korkea verenpaine, kolesterolit, ylipaino, diabetes, tupakointi ja ikä sekä myös korkea hs-CRP. Ruokavaliolla voidaan vaikuttaa näihin kaikkiin, paitsi tupakointiin ja ikään. Tutkimuksissa on havaittu, että kokokasvisruokavalio ei vain ennaltaehkäise vaan voi myös pysäyttää tai sulattaa sepelvaltimoihin kehittyneitä ahtaumia – jopa sellaisilla ihmisillä, jotka eivät suostuneet käyttämään kolesterolilääkkeitä.
Suomessa ei ole erillisiä ruokavaliosuosituksia sepelvaltimotaudin primaari- ja sekundaaripreventioon. Tosin hyperkolesterolemian ”Käypä Hoito” -suosituksissa on nostettu esille kasvisvoittoiset DASH-ruokavalio ja Välimeren ruokavalio. Euroopan ja Amerikan kardiologiset seurat kannustavat suosituksissaan selkeäsanaisesti kasvisvoittoisten ruokavalioiden käyttöön, ja Amerikan ohjeistuksissa nostetaan esille hyvänä vaihtoehtona myös terveellinen vegaaniruoka. Uusissa pohjoismaisissa ruokavaliosuosituksissa kehotetaan siirtymään hyvin kasvisvoittoiseen ruokavalioon ja terveellistä vegaaniruokaa pidetään hyvänä vaihtoehtona kaikille ihmisryhmille. Myös WHO:n Euroopan osasto suosittaa kasvisvoittoista tai vegaanista ruokavaliota sepelvaltimotautikuorman vähentämiseksi.
Näyttöä on siitä, että mitä vähemmän eläinperäisiä tuotteita ruokavaliossa on, sitä matalampi on kardiovaskulaarikuolleisuus. Jo yhden eläinproteiiniannoksen vaihtamisella kasviproteiiniannokseen päivässä saavutettiin selkeä alenema kuolleisuudessa. Kalifornian adventisteilla tehdyissä tutkimuksissa huomattiin, että kasvissyöjäadventistit elivät keskimäärin 10 vuotta pidempään kuin muut kalifornialaiset. Jos kasvissyöjäadventistille tuli sepelvaltimotauti, se tuli huomattavasti myöhemmällä iällä. Paras vaihtoehto on runsaasti hitaita hiilihydraatteja sisältävä kasvisruokavalio, jossa on mahdollisimman vähän tyydyttynyttä ja prosessoimatonta rasvaa.
Elämäntapamuutokset tarvitsevat motivointia, tukea ja opastamista. Terveysvalmennuksen parhaista käytännöistä oli puhumassa Ari Langinkoski Nordic Health Academysta. Hän kertoi, että käyttäytymismuutostekniikoita ja vuorovaikutustyyliä yhdistämällä on saatu hyviä tuloksia. Alussa valmennuksessa keskitytään siihen elämäntapa-alueeseen, jonka potilas itse valitsee. Valmennuksessa käydään läpi kaikki kuusi elämäntapalääketieteen pilaria ja arvioidaan niiden kehittymistä. Jos asiakkaalla ei ole voimavaroja, ensin pyritään lisäämään niitä. Tärkeää on aina kysyä asiakkaan omaa näkemystä asiasta, antaa vaihtoehtoja, perustella suosituksia ja kannustaa kokeilemaan. Tarkoituksena on muuttaa asiakkaan tila ”pitää toteuttaa” muutosta ”haluan toteuttaa” muutosta -alueelle. Potilas on itse elämänsä paras asiantuntija.
Kansanterveystieteen maisteri Aki T. Pirskanen kertoi Terveysprojekti Karpalosta, joka on elämäntapalääketieteen pilottiohjelma Suomessa. Ohjelma tähtää kokonaisvaltaiseen ravitsemus- ja elämäntapamuutokseen. Terveysprojekti Karpalo on voittoa tavoittelematon yhdistys. Projekti käynnistyi havainnoista, että vaikka elämäntapalääketieteen kuuteen pilariin vaikuttamalla sairauksia todella saadaan estettyä ja jopa parannettua, pelkkä luennointi ei riitä muutosten tekemiseen. Kurssin aikana kokeillaan viiden päivän ajan elämäntapamuutosta – syödään terveellistä kokokasvisruokaa, levätään ja liikutaan ohjelman mukaan sekä kuunnellaan luentoja elämäntapamuutoksista ja niiden perusteista. Kurssilla käydään läpi myös ruokavalion koostamista. Myöhemmin on mahdollista osallistua kokaru-ruoanlaittokurssille. Ennen kurssia ja viisi viikkoa sen jälkeen suositellaan verikokeissa käyntiä. Hyvät tulokset näissä ja mm. olossa, verenpaineessa ja painossa motivoivat jatkamaan. Kurssilla saa lääkärin arvion verikokeista ja tavoitteista. Myös seurantatapaaminen järjestään. Kurssilla korostetaan vapaaehtoisuutta – jokainen valitsee itse, noudattaako ohjelmaa. Kurssista tehtyjen analyysien perusteella viidessä viikossa saavutettiin hyvin tuloksia: paino, verensokerit ja verenpaineet laskivat ja myös masennuspisteet paranivat. Suomessa on järjestetty jo 42 Karpalokurssia, ja sen on käynyt yli 1 000 ihmistä.
Viimeisenä esityksenä kuultiin yleislääketieteen erikoislääkäri ja elämäntapalääketieteen yhdistyksen jäsen Ritva Ruotsalaisen omakohtaista kokemusta Terveysprojekti Karpalosta. Ritva oli kuullut luennon elämäntapalääketieteen tuloksista yleislääketieteen päivillä. Myöhemmin hän päätti osallistua Karpalokurssille sekä henkilökohtaisista että ammatillisista syistä. Ritva kertoi syöneensä aikaisemmin pääasiassa terveellistä sekaruokaa, mutta lihan ja maitotuotteiden käyttö oli ollut aikaisempina vuosina runsasta. Liikuntaa hän kertoi aina harrasteensa melko paljon. Karpalokurssilla verenpaine ja paino lähtivät nopeasti laskuun, vaikka ruokaa tuli syötyä runsaasti. Viiden viikon aikana osittain kokokasvisruokaa, osittain vegaaniruokaa syömällä hänen painonsa laski viisi kiloa ja myös verensokeri laski. Myös hs-CRP laski merkittävästi. Ritva kertoi yllättyneensä siitä, kuinka helposti paino laski ja kuinka nopeasti verikoearvot paranivat ja jatkoivat paranemistaan, vaikka lääkityksiä vähennettiin. Tätä Ritva piti motivoivana jatkon kannalta. Oli myös tärkeää, että kurssilla sai perusteellista tietoa ruoanlaitosta ja myös ruokaohjeita. Myös asioiden kertausta, ruoanlaittokurssia ja jatkoseurantaa Ritva piti hyvänä asiana.
Elämäntapalääketieteen yhdistyksen Lääkäripäivien luennot olivat mielenkiintoisia, ja yleisö oli kiinnostunut asiasta ja esitti aktiivisesti kysymyksiä. Loppukeskustelussa pohdittiin, miksi tämä tieto ei ole saavuttanut Suomen lääkäreitä aikaisemmin. Yleisöstä eri sote-alueiden edustajat pohtivat sitä, miten he voisivat käytännössä ottaa elämäntapamuutokseen tähtääviä valmennuspolkuja omille alueilleen. Tällä hetkellä elintapojen perusteellisempaan muutosvalmennukseen ei ole ohjattu riittävästi resursseja. Ongelma on se, että potilaita ei voi ohjata mihinkään sopivaan elämäntapavalmennukseen muuta kuin joissain harvoissa tapauksissa. Pelkkä lyhyt keskustelu potilaan kanssa ei yleensä riitä. Todettiin, että asiaan kannattaisi yrittää saada muutos, koska kansalaisten terveenä pitäminen mm. säästää resursseja ja lisää terveitä elinvuosia. Suomen elämäntapalääketieteen yhdistys on koonnut yhteen sote-alan ammattilaisia, jotka yhdessä jatkavat näiden kysymysten pohtimista ja materiaalien tuottamista ammattilaisten käyttöön.
Yhteenvedon kokosi Ritva Ruotsalainen (yle el)